The Guardian on brittiläinen päivittäin ilmestyvä sanomalehti, joka on perustettu vuonna 1821. Lehti tunnettiin vuoteen 1959 nimellä The Manchester Guardian. Sen sisarlehtiä ovat sunnuntailehti The Observer ja The Guardian Weekly -viikkolehti. Brittiläisen painoksen theguardian.comin lisäksi sillä on kaksi kansainvälistä verkkosivustoa Guardian Australia ja Guardian US. Lehti on vaikutusvaltainen tekijä design- ja julkaisualalla, ja se sponsoroi useita näiden alojen palkintoja. The Guardianin päätoimittaja vuosina 1995-2015 oli Alan Rusbridger. Häntä seurasi Katharine Viner.
Elokuussa 2013 Guardianin päivittäinen levikki oli noin 189 000. Sen online-versio on maailman viidenneksi luetuin yli 42,6 miljoonalla kuukausittaisella käyttäjällään. Painettu lehti ja sen online-versiot tavoittavat lähes 9 miljoonaa lukijaa Britanniassa.
Lehden pääaiheita ja -sisältöä ovat maailman uutiset, urheilu, mielipiteet, kulttuuri, liike-elämä, lifestyle, muoti, ympäristö, teknologia ja matkailu.
Lehti on tilattavissa Suomeen vuoden määräaikaistilauksena, joka sisältää noin 52 numeroa.
The Guardianin historiaa
The Manchester Guardian -lehden perusti puuvillakauppias John Edward Taylor vuonna 1821. Taylor vastusti radikaaleja uudistajia, joita edusti muun muassa Manchester Observer -lehti. Vuonna 1825 lehti yhdistyi British Volunteer -lehden kanssa.
Lehdestä teki tunnetun C. P. Scott, joka toimi sen päätoimittajana 57 vuotta. Scottin aikana lehden linja muuttui maltillisesta radikaalimpaan suuntaan. Se kannatti muun muassa naisten yleistä äänioikeutta, mutta kritisoi suffragettien niin sanottua suoraa toimintaa. Lehti tuki myös Israelin perustamista.
The Guardian oli perinteisesti sidoksissa keskusta-vasemmistolaiseen Liberaalipuolueeseen. Espanjan sisällissodan aikaan lehti sai vasemmistolaisten kunnioitusta vastustamalla kenraali Francisco Francon valtaannousua.
Sodan jälkeen lehti vastusti Englannin julkista terveydenhuoltojärjestelmää, koska se uskoi valtion terveydenhuollon johtavan moniin ongelmiin. Se vastusti myös sotilaallista osallistumista Suezin kriisiin.
Kolme The Guardianin johtavaa kirjoittajaa liittyi Britannian sosiaalidemokraattiseen puolueeseen sen perustamisvuonna 1981, mutta lehti tuki Tony Blairin valintaa työväenpuolueen johtoon ja myöhemmin pääministeriksi.
Ensimmäisen Persianlahden sodan alla 1990-1991 lehti ilmaisi epäilyksensä sotilaalliselle toiminnalle Irakissa. Sodan kynnyksellä lehti puhui sodan oikeutuksen puolesta, mutta sen jälkeen pahoitteli levittämäänsä sotapropagandaa.
Vuonna 1994 Guardian alkoi kehittämään online-julkaisua ja OnLine-teknologiaosasto julkaistiin 1995. Vuosina 1996-1998 sivustolla alettiin julkaisemaan työpaikkoja, urheilu-uutisia ja tapahtumia. Vuonna 1999 julkaistiin The Guardian Unlimited -sivujen verkosto, josta tuli myöhemmin ensin guardian.co.uk ja vuonna 2013 theguardian.com. Vuonna 2001 se oli yli 2,4 miljoonalla käyttäjällään Britannian suurin sanomalehden sivusto.
Vuonna 2005 lehti alkoi ilmestymään keskikokoisessa Berliner-formaatissa. Samalla siitä tuli Britannian ensimmäinen kokovärinen kansallinen sanomalehti ja ensimmäinen berliner-kokoinen sanomalehti.
Vuonna 2011 Guardianin journalismi ja innovaatio palkittiin Press Awards -gaalassa Vuoden sanomalehtenä yhteistyöstään WikiLeaksin kanssa. Samana vuonna lehti kirjoitti maailmanlaajuisesti arvostettuja selvityksiään puhelimien hakkeroinnista.
Vuosina 2009-2010 Guardian julkaisi useita uusia digitaalisia tuotteita ja palveluita, kuten iPhone- ja iPod Touch -sovellukset ja Datablog-sivuston. Myöhemmin lehti julkaisi sovellukset Kindlelle, iPadille, Androidille, Blackberrylle, Facebookille ja monille muille alustoille ja palveluille.
