Record Collector

Record Collector on maailman johtava auktoriteetti mitä tulee musiikin ja harvinaisten levyjen keräilyyn. Vuodesta 1979 ilmestynyt lehti on nyt myös Britannian vanhin musiikkilehti.

Lehden motto "serious about music" tarkoittaa, että lehti todella tietää, mistä se puhuu. Se on lehti, johon voit luottaa, kun tarvitset tietoa uusista kokoelmiin lisättävistä äänitteistä.

Record Collector tarjoaa musiikinystäville tietoa ja vinkkejä levyjen keräilyyn, retrospektiivisiä artikkeleja, täydellisiä diskografioita, syvällisiä haastatteluja, Q&A -palstoja, uutisia, arvosteluja ja paljon muuta.

Ei saatavilla*

* Valitettavasti meillä ei tällä hetkellä ole voimassa olevaa tarjousta tästä lehdestä. Ole hyvä ja tutustu muihin loistaviin lehtitarjouksiin alla. :)

Record Collector -lehden logo

Record Collector on Britannian pisimpään ilmestynyt kuukausittain ilmestyvä musiikkilehti. Vuonna 1979 perustettu lehti on myynnissä maailmanlaajuisesti.

Suomessa lehti on myynnissä irtonumerona hyvin varustetuissa lehtipisteissä kautta maan (8,90 euroa/numero). Lehden voi tilata myös kotiin kannettuna vuoden määräaikaistilauksena (13 numeroa).

Lehden historiaa

Ensimmäinen Record Collectorin numero julkaistiin maaliskuussa 1980, joskin lehden historia ulottuu hieman pidemmälle. Sean O'Mahony (alias Johnny Dean) oli julkaissut virallisen Beatles-lehden The Beatles Bookin vuonna 1963. Vaikka lehti lakkautettiin se alkoi ilmestymään yleisön pyynnöstä uudelleen vuonna 1976.

1970-luvun loppupuolella pieni Beatles Bookin osio tuli erityisen suosituksi. Se oli keräilijöiden osto-, myynti- ja vaihtopalsta Beatles-äänitteille. Palstaa dominoivat Beatles-maailman ulkopuolisista harvinaisista vinyyleistä kiinnostuneet kauppiaat. Syyskuussa 1979 Beatles Bookista tuli kokonaan äänitteiden keräilyyn keskittynyt lehti ja positiivista vastakaikua saatuaan O'Mahony perusti erillisen Record Collector -lehden maaliskuussa 1980.

Kesäkuuhun 1980 mennessä Record Collectorista oli kehittynyt A5-kokoinen ja 100-sivuinen aikakauslehti. Yhdessä lähes 20 vuotta lehden parissa työskennelleen Peter Doggettin kanssa julkaisu alkoi muotoutumaan ja saamaan omaa identiteettiä. Keräilijöiden markkinoille pyrkinyt lehti keskittyi enimmäkseen 1950-, 60- ja 70-lukujen artisteihin.

Record Collectorin artikkelit koostuivat sekä artistien historiasta että heidän yksityiskohtaisista diskografioistaan. Nämä levyluettelot auttoivat keräilijöitä erottamaan identtisiä äänitteitä toisistaan niiden luettelonumeroiden, julkaisupäivien ja muiden erottavien tekijöiden avulla. Lisäksi lehti julkaisi jokaisen äänitteen arvon, mistä oli suurta hyötyä sekä jälleenmyyjille että keräilijöille.

Keräilijät, joilla ei ollut mahdollisuutta käydä Lontoon ja muiden suurien kaupunkien levymessuilla olivat olleet huonommassa asemassa. Record Collectorin postimyyntipalstasta tuli yksi harvoista paikoista, jossa ostajat ja myyjät pystyivät kohtaamaan toisensa. Parhaimillaan lehden osto- ja myyntipalsta kattoi yli puolet sen sivuista. 2000-luvun taitteessa eBayn kaltaiset internet-kauppapaikat vähensivät nopeasti palstan suosiota.

Vuosituhannen vaihteessa monet kuukausittain ilmestyneet musiikkilehdet, kuten Mojo ja Uncut, alkoivat hyväksymään aikuis- ja progressiivisen rockin "elinkelpoisina" musiikkigenreinä. Ennen internetin aikakautta monet musiikinystävät tunsivat vieraantuneensa ylimielisistä ja pseudo-intellektuelleista rock-toimittajista. Record Collector koettiin ainoaksi tavaksi saavuttaa todelliset keräilijät ja fanit kaikkialla ympäri maata. Se oli julkaisu kaikille musiikkidiggareille tyylistä, genrestä ja massasuosiosta riippumatta.

Record Collectorin ainutlaatuinen identiteetti rakentui avoimen toimituksellisen linjan, nostalgisen ulkoasun sekä diskografioiden ja keräilyn ympärille. 1980-luvun alussa markkinoille tuli Greatest Hitsin ja Record Hunterin kaltaisia kilpailijoita, mutta yksikään niistä ei pysynyt hengissä kovin pitkään. Vasta vanhemmille musiikkifaneille (jotka soittivat uutta musiikkiteknologiaa, cd-levyjä) suunnattu Q-lehti tarjosi sille todellista haastetta kuukausittain ilmestyvien musiikkilehtien joukossa. 1990-luvulla monet musiikkilehdet, kuten Classic Rock, Uncut ja Mojo, alkoivat keskittymään nostalgiseen ja retrospektiiviseen ajattelutapaan, jonka edelläkävijä Record Collector oli.

Vuonna 1981 Record Collector aloitti kuukauden albumiin keskittyneen arvostelupalstan. Tämä tapahtui ennen 1980-luvun puolivälin CD-buumia. Monet levy-yhtiöt uudelleenjulkaisivat pieniä määriä vanhoja julkaisuja, koska tiesivät saavansa niillä palstatilaa lehdestä.

CD-buumi tarkoitti, että monet keräilijät tarvitsivat lempimusiikkinsa uudessa muodossa. Tästä seurasi uudelleenjulkaisujen valtava kysyntä ja Record Collector oli valmiiksi eturintamassa. Viime aikoina samanlaista buumia on nähty vinyylikeräilylevyjen kanssa.

Iloinen vanhempi levykeräilijä

Record Collector on ollut täysin nelivärinen lehti vuodesta 2003 lähtien, ja siitä ilmestyy 13 numeroa vuodessa. Lehden päätoimittaja oli pitkään entinen Sounds-, NME-, Black Music -lehtien päätoimittaja, Kerrang!-lehden perustaja ja sekä Uncut- että Loaded-lehtien perustamisessa mukana ollut Alan Lewis. Hänet tehtävässä korvasi NME-, Black Echoes- ja The Independent -lehdissä aiemmin työskennellyt Ian McCann. Hänen debyyttinsä tapahtui kansainvälistä huomiota saaneessa numerossa, joka keskittyi parhaisiin vinyyli-investointeihin.

Nykyään lehti on omaksunut sosiaalisen median muun muassa Facebookissa ja Twitterissä. Lisäksi se on laajentanut hieman katsantokantojaan tarjoten kommentaareja erilaisista aiheista, kuten Amy Winehousen kuolemasta ja Englannin vuoden 2011 mellakoihin liittyvästä musiikista.

Record Collector palvelee edelleen musiikin keräilijöitä tarjoten menneitä muistelevia artikkeleja, täydellisiä diskografioita ja syvällisiä haastatteluja. Nykyään lehti käsittelee myös internetin kautta tapahtuvaa äänitekeräilyä tapahtuipa se sitten verkkokauppojen, divarien, huutokauppojen tai ladattavan musiikin kautta. Lisäksi lehdessä on Q&A-sivut, joissa lukijat voivat kysyä harvinaisia julkaisuja koskevia kysymyksiä, runsaasti uutisia ja arvosteluja, keräilijöiden haastatteluja ja paljon muuta.

1980-luvun ainoana musiikin kuukausilehtenä aloittanut Record Collector on säilyttänyt suosionsa aina 2010-luvulle saakka. Se on tehnyt musiikin keräilystä vakiintuneen ja hyväksytyn harrastuksen pysytellen julkaisuna, jota sekä keräilijät että musiikin harrastajat rakastavat. Se on tärkeä lehti, joka tuo alalle historian havinaa.

Katso myös:

Kenelle?

Musiikin ja levyjen keräilijöille

Ilmestyy

13 numeroa vuodessa

Julkaisija

Diamond Publishing

Päätoimittaja

Ian McCann

Ensimmäinen numero

maaliskuussa 1980

Levikki

35 000 (2016)

Lukijamäärä

vähintään 70 000 (2016)

Lukijaprofiili

95 % mieslukijoita, 5 % naislukijoita, lukijoiden keski-ikä 44 vuotta, suurin lukijaryhmä 30-59 -vuotiaat

Irtonumero

8,90 € (Lehtipiste, 2016)

ISSN

0261-250X

Maa

Iso-Britannia

Kieli

englanti

linkedin facebook pinterest youtube rss twitter instagram facebook-blank rss-blank linkedin-blank pinterest youtube twitter instagram