Mojo on brittiläinen populaarimusiikin aikakauslehti, jota julkaisi alunperin Emap ja tammikuusta 2008 lähtien Bauer. Q-lehden menestyksen seurauksena Emap halusi perustaa uuden lehden, joka palvelisi kasvavaa kiinnostusta klassista rock-musiikkia kohtaan. Mojon ensimmäinen numero ilmestyi lokakuussa 1993 kansitähtinään Bob Dylan ja John Lennon. Se toimi inspiraationa myöhemmin perustetuille amerikkalaiselle Blender-musiikkilehdelle ja brittiläiselle Uncut-lehdelle. Lehteen ovat kirjoittaneet monet merkittävät musiikkikriitikot, mukaan lukien Charles Shaar Murray, Greil Marcus, Nick Kent ja John Savage. Lehden ensimmäinen päätoimittaja oli Paul Du Noyer, jota tehtävässä seurasivat Mat Snow, Paul Trynka ja Pat Gilbert.
Mojo käsittelee sekä klassisia rock-yhtyeitä ja -artisteja, kuten Beatlesia ja Bob Dylania, että uudempia ja tuntemattomampia esiintyjiäkin. Se oli esimerkiksi ensimmäinen brittiläinen musiikkilehti, joka käsitteli The White Stripesia. Lehden liitteenä tulee usein cover-CD, jonka sisältämä musiikki liittyy lehden kyseisen numeron teemaan tai tiettyyn artikkeliin. Vuosina 2004-2009 lehti jakoi MOJO Awards -palkintoja useissa eri kategorioissa, kuten vuoden paras albumi ja vuoden tulokas.
Viime vuosina lehti on julkaissut lukuisia top 100 -listauksia vaihtelevista aiheista, kuten parhaat huumebiisit, rock-eepokset, protestibiisit ja surullisimmat kappaleet. 150:nnen numeron kunniaksi se julkaisi top 100 parhaat albumit vuodesta 1993 -listauksen, jonka viisi parasta olivat:
- Jeff Buckley - Grace (1994)
- Johnny Cash - American Recordings (1994)
- Radiohead - OK Computer (1997)
- Bob Dylan - Time Out of Mind (1997)
- Oasis - Definitely Maybe (1994)
Vuonna 2007 lehti halusi löytää top 100 eniten maailmaa muuttaneet albumit ja kappaleet. Listauksen kokosivat ja sitä äänestivät useat musiikin supertähdet, mukaan lukien Björk, Tori Amos, Tom Waits, Brian Wilson, Pete Wentz ja Steve Earle. Listauksen viisi ensimmäistä olivat:
- Little Richard - Tutti Frutti
- Beatles - I Want to Hold Your Hand
- Elvis Presley - Heartbreak Hotel
- Bob Dylan - The Freewheelin' Bob Dylan
- Kraftwerk - Autobahn
Beatles-antologian aikoihin 1995-1996 Mojo julkaisi ensimmäisen kokonaan yhdelle artistille omistetun numeron. Erikoisnumero oli niin suosittu, että sitä on seurannut useampia artistille tai genrelle omistettuja erikoisnumeroita. Niitä ovat olleet muun muassa Pink Floyd, psykedeelinen musiikki, punk ja 1960-luvun musiikki.
Lukijoidensa rakastama musiikkilehti
Mojon palkittu toimitustiimi on ylpeä voidessaan tarjota lehden, joka on täynnä näkemyksiä, intohimoa ja paljastavia kohtaamisia maailman parhaiden muusikoiden kanssa, olivatpa he sitten kokeneita artisteja tai nousevia lupauksia.
Lehti on lukijoiden ja artistien rakastama, koska se kytkee heidät aiheeseen, jota he rakastavat kaikesta eniten: musiikkia.
Joka kuukausi Mojo tarjoaa syvällisen katsauksen yhteen ikoniseen artistiin, toimituksen tai jonkun muusikon kokoaman CD-levyn, kuuluisan arvosteluosion sekä Filter-osion, joka kokoaa yli 30 sivua kuukauden parasta musiikkia.
Mojo on Britannian suurin musiikkilehti, joka toimittaa kuukausittaisen annoksen maailmanluokan journalismia ja huippuluokan valokuvia yleisölle, joka koostuu intohimoisista musiikin kuluttajista. Jos olet esillä Mojossa, sinulla on väliä.
Se on brändi, joka on hulluna musiikkiin ja musiikin lahjomaton asiantuntija. Se on huolella koottu musiikkiarkisto, joka kattaa parhaan musiikin kaikista genreistä. Klassisesta rockista moderniin rockiin, folkiin, souliin, countrystä reggaehen ja elektronisesta kokeelliseen musiikkiin. Se pitää laatua tärkeämpänä kuin suosiota – musiikkia, joka uhmaa ajan hammasta.
Katso myös:
