Taito – Käsityölehti, joka avaa ikkunan suomalaisen käsityön maailmaan
Taito on suomalainen käsityölehti, jota on julkaistu jo vuodesta 1907 alkaen. Suomen Käsityöopettajain Liitto perusti Käsiteollisuus-lehden (1907-1931). Lehti sisäsi käsityömalleja ohjeineen sekä artikkeleja suomalaisesta käsityöstä. Lastu ja lanka (1932-1935) tuli jatkamaan julkaisutoimintaa ja myöhemmin Kotiteollisuus (1936-1991). Liiton vaihdettua nimensä Taito ry:ksi, myös lehden nimi muutettiin vuonna 1991 TAITO-lehdeksi.
Yli 100-vuotias Taito on nyt entistä ajankohtaisempi. Lehdessä yhdistyvät suomalaisen käsityötaidon perinteikkyys ja modernin ajan uudet tuulet. Lehti tarjoaa tekemistä ja ajattelun aiheita kaikenikäisille ja -tasoisille käsityöharrastajille.
Taito avaa ikkunan suomalaisen käsityön maailmaan. Sen kautta pääset kurkistamaan käsityöläisten pajoihin ja ihmisiin käsityötuotteiden takana. Lehti sisältää runsaasti artikkeleja, ideoita ja malleja ohjeineen.
Lehden mielenkiintoiset artikkelit kertovat intohimoisesta harrastauksesta, käsityöntekijöistä ja käsityötutoteista. Lehti kertoo perinteisistä, nykypäivään sovelletuista työtavoista ja materiaaleista.
Taito-lehden avainsanoja ovat kestävyys, laadukkuus ja ajaton tyylikkyys. Joka numero sisältää suomalaisten suunnittelijoiden ideoimia malleja suomalaisiin koteihin sopiviin sisustustekstiileihin ja käyttöesineisiin. Malleja on tarjolla myös asusteisiin, koristeisiin ja neuleisiin. Kaikkiin malleihin on tarjolla perusteelliset ja helposti seurattavat ohjeet.
Taito-lehti on saatavilla irtonumeromyynnissä kautta maan sekä tilattavissa kesto- tai määräaikaistilauksena koko vuoden tilausjaksolla. Tilausjakso sisältää kaikki vuodessa ilmestyvää kuusi numeroa.
Taitoliiton (Käsi- ja taideteollisuusliitto Taito ry) verkkosivuilta löydät tietoa järjestöstä ja sen toiminnasta, Taito-lehden uusimman numeron artikkelien otsikot, tietoa seuraavasta numerosta sekä toimituksen yhteystiedot. Sivuilta löytyy myös tietoa käsityökursseista, -työpajoista ja -koulutuksista sekä Taito Shop -myymälöiden yhteystiedot.
Taito-lehden kymmenen vuosikymmentä
1900-luvun alussa Suomi oli maatalousvaltainen sääty-yhteiskunta. Voimakas teollistuminen, kaupunkien kasvu ja suuret siirtolaisvirrat muuttivat nopeasti idylliä. Kansallisuusaate ja kansallisromantiikka vaikuttivat myös käsityönopettajien piirissä, jossa haluttiin suojella Suomen kansan makua ja tyylitajua vierailta vaikutteilta. Käsiteollisuus-lehti perustettiin vuonna 1907. Lehti painotti käsitöiden hyödyllisyyttä – ylellisyydet ja somisteet olivat aivan turhia ja väärin käytettyä aikaa. Ihanteena oli yksinkertaisuus, tarkoituksenmukaisuus ja perinteikkyys.
1910-luvulla käytiin ensimmäistä maailmansotaa, mikä toisaalta toi tilauksia Venäjän markkinoille, mutta ilmeni myös raaka-ainepulana. Pienet liikkeet fuusioituivat suuremmiksi ja kansa mieltyi halpaan tehdastavaraan, mutta Käsiteollisuus-lehti näki kotiteollisuudella olevan mahdollisuuksia säilyttää erityisasemansa. Uusien mallien, työohjeiden ja raaka-aineiden välittäminen nähtiin tärkeänä. Suomen itsenäistyminen toi lisää rahaa kotiteollisuusjärjestöille, mutta raaka-aineet kallistuivat ja niistä oli puutetta.
Sisällissodan jälkeen suurin osa väestösä sai elantonsa maataloudesta ja metsästä. Tehdasvalmisteiset vaatteet ylestyivät entisestään. Lehden perusteena oli perinteisen kansantaiteen, käsityön opetustoiminnan ja käytännön kotiteollisuustuotannon edistäminen. Perinteisyys ei rajoita koneiden käyttämistä silloin, kun käsin muovailun edut sen sallivat. Lehti kannusti osuus-, yhteis- ja järjestötoimintaan sekä tutustumaan muiden maiden kotiteolliseen toimintaan.
1920-luvun lamasta toivuttuaan Suomen talous kääntyi nousuun. Käsiteollisuus lehden nimi vaihtui ensin muotoon Lastu ja lanka ja myöhemmin Kotiteollisuudeksi. Kotiteollisuuden nähtiin tarjoavan työtä koko perheelle raaka-aineiden keruusta työn suoritukseen sekä ehkäisevän maaltamuuttoa ja nuorison joutilaisuutta. Kotiteollisuus-lehti kiinnitti huomiota käsitöiden opetukseen ja kantoi huolta taitojen taantumiseen.
1940-lukua leimasi toinen maailmansota ja raaka-ainepula. Kotiteollisuudessa korostuivat omatarviketeollisuus ja korvikemateriaalit. Sodan jälkeen korostettiin ansiokotiteollisuutta ja sillä oli myös sosiaalipoliittinen merkitys. Kotiteollisuustuotteita oli entistä vähemmän saatavilla, koska raaka-aineita ei ollut ja valmiit tuotteet myytiin nopeasti. Lehdessä kiinnitettiin huomiota kaupan järjestämiseen ja mainontaan. Teollisuudenala nähtiin taloudellisena ja työllistävänä toimintana. Huomattava osa sen ajan artikkeleista käsitteli raaka-aineita ja niiden hankkimista.
1950-luvulla pula-ajan säännöstelyistä oli pääosin luovuttu. Ulkomaiset tuotteet olivat kysyttyjä, mutta niitä oli vähän saatavilla. Massa- ja nuorisokulttuurin muoti-ilmiöiden aikana tyttöjen käsityötaidoista oli paljon apua, kun vanhoista vaatteista ommeltiin uuden muodin mukaisia vaatteita. Materiaali ja muoto muodostivat kokonaisuuden, jonka tuli olla tarkoituksellista. Myös hinta oli tärkeä, mutta työn tuottama tyydytys oli tärkeämpää kuin sen tuottama taloudellinen hyöty.
1960-luvulla Suomi teollistui ja kaupungistui nopeasti. Vapaa-aikaa oli enemmän, mutta sekin oli hyvä käyttää hyväksi. Enää ei puhuttu kotiteollisuudesta, vaan harrastuksesta tai askartelusta. Lisääntyneen kulutuksen myötä käsitöiden kysyntä kasvoi. Sarjatuotannosta poikkeuaminen ja aitous olivat omaleimaisia kotiteollisuudelle.
1970-luvun laman myötä työttömyys kasvoi valtavasti ja maahan julistettiin hätätila. Muotiin tulivat paluu maalle ja vihreät arvot. Suomesta tuli palveluyhteiskunta ja kansanperinteet valloittivat muodin valtasuuntauksia. Kouluissa ja kursseilla tehtiin kansanomaisia vaatteita ja ketjuvirkkaus nousi suosioon. Käsiteollisuuden koulutusta uudistettiin ja sen lähtökohta oli käsityöammatti käsityön, käsi- ja taideteollisuuden, kuvallisen viestinnän tai kuvataiteen alalla. Kotiteollisuustuotteiden myymisen lisäksi esille nousivat kulttuurimatkailun mahdollisuudet.
1980-luku oli Suomessa taloudellisen kasvun aikaa. Kansalaiset vaurastuivat ja kuluttivat entistä enemmän. Tietokoneiden rinnalle syntyi vaihtoehtoinen elämäntapa, jota leimasi ekologisuus ja kulutuksen tietoinen vähentäminen. Käsityöyrittäjyys nousi vahvasti esille ja sen rinnalla kulkivat perinteiden säilyttäminen ja vapaa-ajan harrastustoiminnan korostaminen. Kouluissa käsitöitä alettiin suunnittelemaan tietokoneilla.
Kulutusjuhlat pysähtyivät 1990-luvun ennätysmäiseen lamaan ja yli 500 000 työttömään. Kierrätys ja kirpputorit olivat monille välttämättömyys, mutta kestävä kehitys istui hyvin käsityöläisyyteen. Vuosikymmenen alussa Kotiteollisuus-lehden nimeksi vaihdettiin Taito, joka kuvasti käsityön tekemisen muuttunutta asemaa. Kotiteollisuudesta oli tullut käsityöyrittäjyyttä ja käsillä tekeminen oli arvo, jota tuli ylläpitää ja johon tuli kannustaa. Taito-lehdessä käsiteltiin paljon koulutusta ja se alkoi esittelemään menestyviä käsityöyrittäjiä. Malleissa keskityttiin kodintekstiileihin ja vaatteisiin.
2000-lukua leimasivat EU, yhteisvaluutta euro, kehittyvä viestintäteknologia sekä muu maailma uhkineen. Suomen kansantalous on kehittynyt, mutta sen tuototokset eivät ole jakaantuneet tasaisesti. Muuttoliike vie nuorta väkeä etelän kasvukeskuksiin. Työttömyys ja pätkätyöt ovat yhä iso ongelma. Taito-lehdessä näkyvät 1990-luvulla alkaneet suuntaukset, joissa vannotaan verkostoitumisen ja kansainvälistymisen nimiin. Yrittäjyys on arvostettua ja sen rinnalle on noussut muotoilutoimistojen design. Käsityöstä on tullut elämys ja käsityötuote synnyttää elämyksiä. Matkailualalla näkyy elämystuotanto ja kulttuurimatkailu on uusi mahdollisuus.
Lähteenä käytetty Suomen käsityön museon Sata taidon vuotta -sarjaa.