The Economist

The Economist on Lontoossa toimitettu englanninkielinen viikkosanomalehti. Lehden jatkuva julkaiseminen alkoi James Wilsonin toimesta syyskuussa 1843. Historiallisista syistä The Economist pitää itseään edelleen sanomalehtenä, vaikka se painetaan pienelle kiiltäväpintaiselle paperille aikakauslehtien tapaan. Vuonna 2006 lehden keskimääräinen levikki oli 1,5 miljoonaa, josta noin puolet oli Yhdysvalloissa. Julkaisun omistaa The Economist Group.

The Economist ei ole omien sanojensa mukaan "taloustieteen kronikka", vaan pyrkii "osallistumaan vakavaan kilpailuun eteenpäin vievän älykkyyden ja edistystä estävän arvottoman tietämättömyyden välillä". Poliittisesti lehti edustaa klassista ja ekonomista liberalismia, joka kannattaa vapaakauppaa, globalisaatiota, vapaata maahanmuuttoa ja kulttuurista liberalismia, kuten samaa sukupuolta olevien ihmisten avioliittoa. Julkaisu on kutsunut itseään "Adam Smithin ja Dadid Humen kaledonialaisen liberalismin tuotteeksi". Lehden kohderyhmää ovat korkeasti koulutetut lukijat ja sitä lukevat monet vaikutusvaltaiset johtajat ja päättäjät. Suomalaisista poliitikoista sitä ovat kertoneet lukevansa ainakin Erkki Tuomioja ja Osmo Soininvaara.

Mielipiteet

Sanomalehden perustamisaikoina ekonomismilla tarkoitettiin samaa, mitä nykyään tarkoitetaan termillä taloudellinen liberalismi. Aktivisti ja journalisti George Monbiot on kuvaillut lehteä uusliberaaliksi, mutta toisinaan myös keynesiläisiä kuvailuja on pidetty kohtuullisina. Lehden entisen päätoimittaja Bill Emmottin mukaan The Economist on "aina ollut liberaali, ei konservatiivi", mutta yksittäisillä kirjoittajilla voi olla eriäviä mielipiteitä.

The Economist kannattaa esimerkiksi hiilidioksidiveroja sekä pankkien ja muiden tärkeiden yhtiöiden tukemista keskuspankkien kautta. Lehti on ottanut myös muita liberaaleja näkemyksiä yhteiskunnallisiin ongelmiin: se tukee homoavioliittojen tunnustamista ja mietojen huumeiden laillistamista, kritisoi USA:n verojärjestelmää sekä tukee valtion sääntelyä terveyteen liittyvissä asioissa, kuten tupakointia julkisilla paikoilla. Lehti tukee johdonmukaisesti vierastyövoimaa, vanhempien oikeutta valita koulu ja rikoksista armahtimisia. Lehdellä on myös pitkä historia asevalvonnan tukijana.

The Economist on tukenut sekä työväenpuoluetta että konservatiivipuoluetta Britanniassa, ja sekä republikaaneja että demokraatteja Yhdysvalloissa. Economist.com tuo kantansa esille näin:

Mihin muuhun kuin vapaakauppaan ja vapaisiin markkinoihin The Economist uskoo?

"The Economist haluaa yhä uskoa kuuluvansa radikaaleihin. Julkaisun historiallinen asema on äärimmäinen keskusta."

The Economist pitää itseään etuoikeuksien, mahtailun ja ennustettavuuden vihollisena. Se on tukenut konservatiiveja, kuten Ronald Reagania ja Margaret Thatcheria, sekä tukenut sotia niin Vietnamissa, Irakissa kuin Afganistanissakin. Mutta se on antanut tukensa myös liberaaleille, kuten Harold Wilsonille ja Bill Clintonille.

The Economist nostaa usein esille myös korruptiosta ja epärehellisyydestä syytettyjä henkilöitä ja valtioita. Viime vuosina lehti on kritisoinut muun muassa Maailmanpankin presidentti Paul Wolfowitzia, Italian pääministeri Silvio Berlusconia, Kongon entistä presidenttiä Laurent-Désiré Kabilaa, Zimbabwen hallituksen johtajaa Robert Mugabea ja viimeksi Argentiinan presidentti Cristina Fernández de Kirchneria. Vaikka lehti tuki aluksi Yhdysvaltain johtamaa Irakin miehitystä, se kuvaili myöhemmin sotaa "hutiloinniksi alusta asti" ja kritisoi Bushin sotahallintoa "lähes rikolliseksi välinpitämättömyydeksi".

Vaikka lehti sisältää paljon kolumneja, sen perinteet ja käytännöt takaavat tasaisen ja korkean laadun. Anonyymien kirjoittajien takia koko lehti voi tuntua saman kirjoittajan tuotokselta, mitä jotkut voivat pitää kuivana, hillittynä nokkeluutena, mutta tarkkana kielenkäyttönä. Sitä pidetään edelleen yhtenä laadukkaimmista ja terävimmistä läntisistä yhteiskunnallisista lehdistä.

Monet muistavat lehden myös Big Mac -indeksistä, joka mittaa eri maiden hintatasoja ja ostovoimaa McDonald'sin Big Mac -hampurilaisen hinnan perusteella. Indeksi julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1986.

Lehden verkkosivusto tarjoaa maailman politiikkaan, liike-elämään, talouteen, tieteeseen, teknologiaan ja kulttuuriin liittyviä uutisia, blogeja ja keskustelua.

Lähteenä käytetty englanninkielistä Wikipediaa.