Rolling Stone on joka toinen viikko ilmestyvä populaarikulttuuriin keskittyvä aikakauslehti. 1990-luvulla lehti alkoi tavoittelemaan nuorempia lukijoita siirtämällä painopistettä nuorisoa kiinnostaviin aiheisiin, kuten televisio-ohjelmiin, elokuvanäyttelijöihin ja populaarimusiikkiin. Vielä nykyäänkin lehti käsittelee eri aiheita hyvin monipuolisesti.
Rolling Stone on yksi alansa arvostetuimmista kansainvälisistä julkaisuista. Lehti on irtonumeromyynnissä Lehtipisteissä kautta maan sekä tilattavissa Suomeen kaikilla laitteilla toimivana digilehtenä.
Rolling Stonen historiaa
Sen perustivat San Franciscossa vuonna 1967 musiikkikriitikko Ralph J. Gleason ja Jann Wenner, joka toimii yhä lehden julkaisijana. Perustamista varten Wenner lainasi perheeltään ja tulevalta vaimoltaan yhteensä 7 500 dollaria. Lehden ensimmäinen numero oli sanomalehtimuodossa ja se ilmestyi marraskuun 9. 1967. Lehden pääartikkeli käsitteli Montereyn pop-festivaalia. Ensimmäisen numeron hinta oli 35 senttiä, mikä vastaa nykyrahassa noin 2,2 euroa.
Wenner nimesi lehden Gleasonin ehdotuksesta Bob Dylanin Like a Rolling Stone -kappaleen mukaan. Rolling Stone samaistui heti sen aikaiseen hippien vastakultuuriin, mutta etääntyi samalla muista underground-sanomalehdistä, kuten Berkeley Barbista. Lehden ensimmäisessä numerossa Wenner kirjoitti: "Rolling Stone ei ole vain musiikkia, vaan myös asioita ja asenteita, joihin se ulottuu".
Rolling Stone alkoi 1970-luvulla käsittelemään gonzo-journalisti Hunter S. Thompsonin johdolla myös politiikkaa. Thompson julkaisi lehdessä aluksi kuuluisimman teoksensa Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa, minkä jälkeen hän toimi lehdessä toimittajana kuolemaansa asti vuoteen 2005. 1970-luvulla lehti auttoi monia merkittäviä kirjoittajia uransa alkuun, kuten Cameron Crowe, P.J. O'Rourke, Lester Bangs, Joe Klein, Patti Smith ja Joe Eszterhar. Näihin aikoihin lehti julkaisi monia kuuluisimmista tarinoistaan.
Wennerin mukaan San Franciscosta oli tullut "kulttuurinen takapajula", ja lehden toimitus muutti vuonna 1977 New Yorkiin. 1980-luvulla lehden pääaihealue oli edelleen musiikki, mutta se alkoi siirtymään kohti yleisempää viihdelehteä, joka käsitteli TV-julkkiksia, elokuvia ja populaarikulttuuria. Samoihin aikoihin se alkoi julkaisemaan jokavuotista Hot Issue -numeroa.
Rolling Stone tunnettiin parhaiten musiikkisisällöstään ja Thompsonin poliittisista reportaaseista. 1990-luvulla lehti muuttui enemmän nuoriin lukijoihin vetoavaan suuntaan ja se alkoi käsittelemään nuorten tv-ohjelmia, elokuvanäyttelijöitä ja populaarimusiikkia. Monien kriitikoiden mielestä lehti laittoi tyylin ydinsisällön edelle. Lehti on jatkanut sekalaisen sisällön julkaisemista, mukaan lukien syvälliset poliitiset jutut sekä rahoitus- ja pankkialan kysymykset. Tuloksena lehden levikki on noussut ja sen toimittajia on kutsuttu merkittäviin televisio-ohjelmiin asiantuntijoiksi.
2000-luvulle tultaessa Rolling Stonen lukijamäärät olivat laskeneet jo vuosia, mutta erityisesti kahden nuoren journalistin, Michael Hastingsin ja Matt Taibbin, työpanokset elvyttivät lehden takaisin nousuun.
Rolling Stone verkossa
Rolling Stonen nettisivuilta löytyy valikoituja artikkeleja, arvosteluja, blogeja, MP3:sia sekä paljon tietoa artisteista ja ääninäytteitä heidän töistään. Sivustolta löytyy myös kulttuuria ja politiikkaa käsitteleviä artikkeleita sekä valikoituja paloja lehden arkistoista.
Sivustolla oli aiemmin myös suosittu keskustelupalsta, jolla oli valtava käyttäjämäärä maailmanlaajuisesti. Keskustelu jouduttiin kuitenkin sulkemaan lukuisten palstaa vandalisoineiden hakkerien ja trollien takia vuonna 2004. Keskustelu avattiin uudelleen 2005, mutta se jouduttiin sulkemaan samasta syystä 2006. Viimeisin yritys oli 2008, mutta jälleen kerran palsta jouduttiin poistamaan 2010.
Vuodesta 2010 lähtien nettisivuilta on löytynyt koko Rolling Stone -lehden arkisto. Arkisto julkaistiin ensin maksullisena, mutta se sisältyy nykyään useimpiin painetun lehden tilauksiin. Vuodesta 2012 lähtien sivustolla on voinut tehdä hakuja, jotka kattavat sekä verkkosivuston että arkiston koko sisällön.
Lehdellä on sivut myös Twitterissä, Facebookissa ja Instagramissa.
Tuotekuvauksen lähteenä käytetty englanninkielistä Wikipediaa.
