L'Express on ranskalainen uutislehti, jonka pääkonttori sijaitsee Pariisissa. Viikkolehdellä on oikeistolainen lähestymistapa ja sen ohessa julkaistaan kahta liitettä: L'Express Styles (lifestyle) ja Réussir (työ).
Lehti on tilattavissa Suomeen automaattisesti päättyvänä määräaikaistilauksena puolen vuoden (26 numeroa) tai koko vuoden (52 numeroa) tilausjaksolla.
L'Expressin historiaa
L'Expressin perustivat Ranskan radikaalipuoleen tuleva puheenjohtaja Jean-Jacques Servan-Schreiber ja aikaisempi Ranskan parlamentin naisasiain- ja kulttuuriministeri Françoise Giroud vuonna 1953. Sen esikuvia olivat yhdysvaltalainen Time ja saksalainen Der Spiegel. Lehti ilmestyy viikoittain.
Indokiinan sodan aikana lehti tuki Pierre Mendès-Francen politiikkaa ja se oli yleisesti vasemmisto-keskustalaisesti suuntautunut. Lehti vastusti Algerian sotaa ja etenkin kidutusta. Vuonna 1958 Jean-Paul Sartren arvosteltua Henri Allegin kirjan La Question, Ranskan hallitus esti lehden julkaisemisen. Julkaisemisen jatkamiseksi L'Expressin tuli painaa uusi numero ilman tätä artikkelia. Tunnettu kirjailija-runoilija François Mauriac oli yksi lehden vakiokolumneista aina siihen asti, kun Charles De Gaulle palasi valtaan.
Vuonna 1964 osa lehden toimittajista erosi L'Expressistä perustaakseen Le Nouvel Observateur -lehden. Servan-Schreiber teki lehdestä vähemmän poliittisesti sitoutuneen ja sen levikki nousi kolmessa vuodessa 150 000 lukijasta 500 000 lukijaan.
Vuonna 1971 yhdeksän toimittajaa jätti lehden Servan-Schreiberin poliittisen toiminnan vuoksi Ranskan radikaalipuolueessa. Eronneet toimittajat perustivat Le Point -lehden vastaiskuksi "Ranskan intellektuelleille lehdistössä ja muualla sekä heidän vasemmistolaisille dogmeilleen ja omahyväiselle nihilismille".
Vuonna 1977 Servan-Schreiber myi lehden Jimmy Goldsmithille. Jean-François Revelistä tuli lehden päätoimittaja lokakuussa 1978 ja hänet korvasi Yves Cuau toukokuussa 1981.
Vuonna 1986 L'Express aloitti uutisyhteistyön belgialaisen ranskankislisen uutislehti Le Vifin kanssa. Vuotta myöhemmin lehden levikki oli 555 000 ja lehti myytiin CGE:lle (nyk. Vivendi). Lehden päätoimittajaksi tuli Yann de l'Ecotais, joka oli tehtävässä vuoteen 1994 asti. Vuonna 1995 lehti myytiin CEP communicationsille, joka oli Havasin tytäryhtiö.
Vuonna 1998 Vivendi osti Havasin. Vivendin romahtamisen jälkeen lehti myytiin Socpresselle vuonna 2002. Vuonna 2006 lehden osti Roularta Media Group ja vuonna 2014 lehti siirtyi ranskalais-israelilaiselle media-alan yrittäjä, miljardööri Patrick Drahille.
Lehteen ovat vuosien varrella kirjoittaneet monet tunnetut toimittajat, kuten Raymond Aron, Jean-François Revel ja André Gorz.
Katso myös lehden verkkosivut ja Facebook-sivut.
