Wired on kuukausittain ilmestyvä amerikkalainen aikakauslehti, jota julkaistaan sekä painettuna että digitaalisena versiona. Lehti raportoi siitä, minkälaisia vaikutuksia uudelle teknologialla on kulttuuriin, talouteen ja politiikkaan. Condé Nastin omistaman lehden päätoimitus on sijainnut sen perustamisesta 1993 lähtien San Franciscossa, Kaliforniassa. Lehdestä ilmestyy useita paikallispainoksia, muun muassa Britanniassa, Saksassa, Italiassa ja Japanissa.
Varhaisissa julkaisuissaan Wired kutsui kanadalaista mediateoreetikko Marshall McLuhania "suojelupyhimykseksi". Ensimmäisistä vuosistaan lähtien vahvin vaikutus lehden toimitukselliseen sisältöön tuli perustaja Stewart Brandin ja hänen pitkäaikaisen työtoveri Kevin Kellyn tekno-utopistiselta agendalta.
Vuosina 1998-2006 Wired-aikakauslehdellä ja Wired News -sivustolla oli eri omistajat. Koko kyseisen ajan Wired News vastasi kuitenkin sopimusteknisistä syistä Wired-lehden sisällön digitaalisesta julkaisusta. Heinäkuussa 2006 Condé Nast ilmoitti ostaneensa Wired Newsin 25 miljoonalla dollarilla.
Wired tunnetaan keksimistään uusista termeistä, kuten "long tail" ja "crowdsourcing", sekä jakamistaan Vaporware-palkinnoista, joilla jaetaan tunnustusta "tuotteille, videopeleille ja muille nörttien makupaloille, joita lupaillaan, muttei koskaan julkaista".
Wiredin historiaa
Lehden perusti amerikkalainen journalisti Louis Rossetto yhdessä kumppaninsa Jane Metcalfen kanssa vuonna 1993. Rahoituksen lehden perustamiseen he saivat ohjelmistoyrittäjä Charlie Jacksonilta ja MIT Media Labin Nicholas Negropontelta, joka oli myös lehden vaikituinen kolumnisti kuuden vuoden ajan. Perustamisen aikaan lehden designereina toimivat John Plunkett ja Barbara Kuhr.
Wired, joka mainosti itseään "teknologian Rolling Stonesiksi", debytoi Macworld-konferenssissa tammikuussa, 1993. Ensimmäisen vuoden aikana se voitti kaksi National Magazine -palkintoa yleisestä erinomaisuudesta ja designista. Sitä ylistettiin muun muassa näkemyksistään, omaperäisyydestään, innovatiivisuudestaan ja kulttuurisista vaikutuksestaan.
Perustettaessa Wiredin päätoimittajana toimi Kevin Kelly, yksi Whole Earth Catalogin ja Whole Eart Reviewin toimittajista, ja hän toi mukanaan monia toimittajia näistä julkaisuista. Peräti kuusi Wiredin ensimmäisen numeroon tekemiseen osallistuneista oli kirjoittanut aiemmin Whole Earth Reviewiin, näistä kenties tunnetuimpina Bruce Sterling ja Stewart Brand.
Toinen lehden perustajista, Louis Rossetto, kirjoitti ensimmäisessä numerossa "digitaalinen vallankumous piiskaa elämiemme lävitse kuin Bengalin taifuuni". Vaikka Kelly oli mukana perustamassa The WELL -virtuaaliyhteisöä, ei Wiredin ensimmäisessä numerossa korostettu internetiä, vaan siinä käsiteltiin interaktiivisia pelejä, matkapuhelinten hakkerointia, digitaalisia erikoistehosteita, sotasimulaatioita ja japanilaista otakua, eli omistautuneesti esimerkiksi anime- ja mangaharrastukseen uppoutuneita ihmisiä. Ensimmäisessä numerossa oli kuitenkin muutamia viittauksia internetiin, mukaan lukien nettideittailu ja -seksi sekä opas sähköpostiviestien estämiseen tietyiltä käyttäjiltä. Kolmannessa numerossa aloittanut Net Surf -kolumni listasi mielenkiintoisia FTP-sivustoja, Usenet-uutisryhmiä ja sähköpostiosoitteita. Wired oli yksi ensimmäisistä aikakauslehdistä, joka kertoi juttujen yhteydessä toimittajien ja kirjoittajien sähköpostiosoitteet.
Kathleen Lyman tuli mukaan Wirediin aloittamaan mainostustoiminta suurten teknologia ja kuluttajamainostajien kanssa. Yhdessä Simon Fergusonin kanssa he esittelivät valannkumoukselliset mainoskampanjat teknologia-alan johtajille, mukaan lukien Apple Computer, Intel, Sony, Calvin Klein ja Absolut.
Aikakauslehteä seurasivat verkkosivusto HotWired, kirjankustantamoyksikkö, Japanin painos ja alunperin lyhytikäiseksi jäänyt brittiläinen painos Wired UK, joka kuitenkin elvytettiin henkiin 2009. Vuonna 1994 John Battelle tilasi Jules Marshallilta jutun zippieistä – henkilöistä, jotka tekevät jotain ilmaiseksi ja kannattavat esimerkiksi ilmaista kulttuuria, ruokaa, kirjoja ja ohjelmistoja. Juttu rikkoi ennätyksiä, siitä tuli yksi vuoden eniten julkisuutta saaneista artikkeleista ja sitä käytetiin mainostamaan HotWired-uutispalvelua.
HotWired itse poiki kymmeniä verkkosivustoja, kuten Webmonkey-opassivuston, HotBot-hakukoneen ja Suck.com -blogin.
Rossetto ja Metcalfe menettivät käskyvaltansa Wired Ventures -yhtiöön toukokuussa 1998 Providence Equity Partners -sijoitusyhtiölle, joka myi yhtiön nopeasti kappaleina. Wiredin osti Advance Publications, joka luovutti sen newyorkilaisen tytäryhtiönsä, Condé Nast Publications -kustannusyhtiön hallintaan. Wired Digital (mukaan lukien wired.com, hotbot.com, webmonkey.com jne.) puolestaan myytiin hakukoneyhtiö Lycosille, joka ylläpiti osia verkkoliiketoiminnasta itsenäisesti vuoteen 2006, kunnes Advance Publications osti ne takaisin.
Wired selvisi 1990-luvun lopun IT-kuplasta ja löysi uuden suunnan päätoimittaja Chris Andersonin johdolla, joka otti tehtävän vastaan kesäkuussa 2001.
Andersonin kauden aikana lehden kansi siirtyi enemmän kohti "valtavirtaa" ja Wired julkaisi muutamia laajalti huomioituja artikkeleja, kuten marraskuun 2003 numerossa julkaistun artikkelin "Open Source Everywhere". Numeron kannessa oli Linus Torvalds ja artikkelissa käsiteltiin avoimen lähdekoodin ohjelmistoja, jotka ovat syrjäyttämässä ulkopuoliset ohjelmistot, mukaan lukien tietosanakirjat, mistä Wikipedia on hyvä esimerkki.
Wiredin marraskuun 2004 numero julkaistiin CD-levyllä. Kaikki levyllä olevan kappaleet julkaistiin Creative Commons -lisenssien alla, minkä tarkoituksena oli nostaa esiin tekijänoikeuksille vaihtoehtoisia menetelmiä. Suurin osa levyllä julkaistuista kappaleista oli tunnetuilta artisteilta, mukaan lukien Beastie Boys, My Modern Jacket, Paul Westerback ja David Byrne.
Viimeisen vuosikymmenen aikana Wired on voittanut useita alan palkintoja. Vuonna 2005 ja 2007 lehti sai National Magazine -palkinnon yleisestä erinomaisuudesta kategoriassa 500 000-1 000 000 tilaajaa. Vuonna 2005 Anderson voitti myös Advertising Agen myöntämän vuoden päätoimittajan palkinnon. Vuonna 2008 lehti oli ehdolla National Magazine Awardsissa kolmessa kategoriassa ja voitti ASME for Design -palkinnon. Lisäksi se voitti 14 Society of Publication Design -palkintoa. Vuonna 2009 Wired oli ehdolla neljässä kategoriassa ja voitti kolme. Joulukuussa 2009 Adweek valitsi Wiredin vuosikymmenen aikakauslehdeksi.
Vuonna 2009 Condé Nast julkaisi Italian painoksen ja samana vuonna uudelleenjulkaistiin Britannian painos. Vuonna 2010 lehdestä julkaistiin tablettiversio, joka oli ensin saatavilla iPadille.
Lisätietoa lehdestä:
Lähde: Wikipedia
